tiistai 15. lokakuuta 2013

Työpäivät, puskuripäivät ja lepopäivät

Ajellessani asiakastapaamisesta kuuntelin Joe Polishin ja Dan Sullivanin podcastia 10 x Talk. Tässä jaksossa kaverit puhuivat työntekoon liittyvästä ajankäytöstä ja sen ongelmista. Yksi ongelmista oli sama tuulimylly, jota vastaan olen itsekin taistellut:

Ihmisen ei kuulu olla jatkuvasti töissä.

Perinteinen (ja vanhentunut) käsitys työstä näyttää suunnilleen tältä: aloitat oman liiketoiminnan tai otat vastaan uuden pestin, jonka tarkoitus on antaa sinulle enemmän vapauttaa toteuttaa ajatuksiasi, ideoitasi ja sisäisiä + ulkoisia mahdollisuuksiasi kuin palkkatyö. Haluat myös määrätä omasta ajankäytöstäsi ja liikkumatilastasi. Ehkä jopa viettää enemmän aikaa lastesi ja puolisosi kanssa.

Kuluu kuusi kuukautta.

Huomaat olevasi koko ajan töissä.

Läppäri on auki kun silmien pitäisi olla jo kiinni, ja älypuhelin on päällä vaikka järjen valon tulisi olla sammunut unien usvaverhoon.

Vähitellen alat stressaantua, puolisosi rupeaa natkuttamaan, ja lapset ihailevat mieluummin Hämähäkkimiestä tai Ihmetyttöä kuin isäänsä/äitiänsä. Ne sentään saavat jotain aikaankin ja ovat edes joskus kotona.

Onpa mälsää.

Vaan näin ei tarvitse olla. Vanhan ajan työmyytti ("Olen aina töissä") on hölmö, koska työ ei ole - eikä sen koskaan tulisi olla - koko elämä. Se voi olla areena, jossa yhdistyvät elämän muutkin osa-alueet, mutta elämän tasapainon nimissä (ja tuo tasapaino on oma kotitonttuni, jota pidän yhtenä Kaikkein Tärkeimmistä Asioista) sen ei saisi antaa kasvaa perheen, lasten, harrastusten ja henkilökohtaisen kasvun harjoitusten ylitse.

Se ei saisi, filosofi Jürgen Habermasia mukaillakseni, kolonialisoida kaikkia elämänalueita.

Podcast-isäntä Dan Sullivan puhui näin ollen viisaita kuvaillessaan omaa ajankäyttöään. Hän kertoi jo pitkään jakaneensa oman ajankäyttönsä yrittäjänä kolmeen osaan:

  • Työpäivät
  • Puskuripäivät
  • Lepopäivät

Työpäivinä hän tapaa asiakkaita ja tekee laskutettavaa työtä.

Puskuripäivinä hän valmistelee tai suunnittelee työtään.

Lomapäivinä hän ei tee eikä ajattele mitään työhön liittyvää.

Nerokas ja yksinkertainen konsepti. 

Jokaisella on omat haasteensa tämän kokonaisuuden kannalta. Ei ole välttämättä helppoa ottaa oma-aloitteisesti loma- ja lepopäiviä. Ei ole välttämättä helppoa tietää, mikä on tehokasta oman työn kannalta. Eikä ole aina helppoa määritellä, miten suunnittelu- ja valmistelupäivät tulisi parhaiten käyttää.

Oma kokemukseni kuitenkin on, että tätä kannatta miettiä, koska nämä kolme osaa tukevat toisiaan. Tehokkaan työnteon ja suunnittelun kannalta on välttämätöntä (ja hauskaa!) ottaa kokonainen päivä tietoiseen lepoon (vs. suunnittelupäivään, jossa ei ole selkärankaa, suunnitelmia tai agendaa - joka saattaa muistuttaa lepopäivää, mutta on itse asiassa sangen ahdistava). Tällöin olen enemmän täynnä ideoita kuin tehtyäni työtä "tuottavasti".

Niin ikään on hyödyllistä miettiä, mikä on keskeistä omissa puskuripäivissä. Mitkä ovat ne "A-työt", joihin kannattaa keskittyä ja mitkä taas ne "B-työt", jotka on vain hoidettava alta. (Vinkki: A-töitä on huomattavasti vähemmän kuin B-töitä.)

(Pohdi omia B- ja A-töitäsi tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Tuottavaa on sammuttaa valot ruuvaamalla lamput irti; tehokasta on kääntää pääkatkaisijasta virta pois.)

Ehkä tästä saamme muokattua jonkinlaisen kysymyksenkin, joka voisi auttaa sinua, hyvä lukija, eteenpäin oman ajankäyttösi hallinnoimisessa.

Vaikkapa:
  1. Miten sinä käytät aikaasi? 
  2. Mikä on sinulle tehokasta työtä? 
  3. Miten voisit lisätä levon määrää elämässäsi?
  4. Tiedätkö, mitkä kolme-viisi työtehtävää ovat sinulle kaikkein tärkeimmät? 
  5. Mikä niistä on kaikkein tärkein? 
  6. Otatko aikaa tarpeeksi suunnitteluun ja valmisteluun? 
  7. Millä alueella olisi eniten parannettavaa? 
  8. Miten? 

...ja aloita tärkeimmästä vastauksestasi.