torstai 20. kesäkuuta 2013

Miksi hankkia lapsia?

Noh niin, siitä onkin jo parisen viikkoa - itse asiassa kolme - kun viimeksi istuin alas kirjoittamaan uutta artikkelia. Sellaista se elämä on, lasten kanssa. Jos samaan aikaan vielä yrittää tehdä työtä, harrastaa ja harjoittaa (elämän tasapainon horisontaalinen perusta, sellaisena kuin olen siitä yrittänyt selkoa romaanissanikin tehdä), voi olla yllättävän haastavaa löytää lyhyttä hetkeä blogin kirjoittamiselle.

Tämä kirjoitus tulee siis pitkästä aikaa, ja on oleva lyhyt ja ytimekäs.

Nimittäin!

Lapsista toinen on mummolassa ja toinen vain kotona. Se on, kuulkaas, ylellistä herkkua ja tarjoaa mahdollisuuksia vaikka mihin.

Kuten lapsien ikävöimiseen.

Miksi siis hankkia lapsia? Jari Sinkkosella on aiheeseen tarjolla oiva viisaus:

"Lapset ovat lahja, siinä ne pyörivät jaloissa, ja paistettaisiinko vaikka lättyjä?"

Tässä yhtenä päivänä sain minäkin yhden ajatuksen lasten suhteen, en tiedä mistä.

Näin se meni:

Koti, lasten kanssa, on sellainen paikka, missä me kasvamme.

Me, siis.

Eivät vain lapset, vaan myös aikuiset. Se on rakenne, jonka turvissa aikuisen ajattelu ja olemus voi kehittyä, ja jonka turvissa lapsen koko elämä kasvaa. Se on paikka, jossa meitä kaikkia - aikuisia ja lapsia - yhdistää se keskeinen tekijä, että me kasvamme. Ei meidän kasvumme aikuisina ole pysähtynyt; se on vasta alkamassa.

Ja jos sinulla, hyvä lukija, ei ole vielä lapsia, mutta olet sellaisia ajatellut hakea, sanon vain: hyvin se menee. Anna mennä.

Ja jos sinulla, hyvä lukija, on lapsia, mutta olet ajatellut hankkiutua niistä eroon, sanon: laita päiväksi muksut mummolaan. Kummallisen ylentäviä ajatuksia alkaa harhailla päässä.