perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen ja ihmisen sisäinen maailma

Hauskaa pääsiäistä.

Katsoin kiirastorstain ehtoolla ex-Asfalttisoturi Mel Gibsonin kirjaimellisesti verevän tulkinnan Jeesus Nasaretilaisen viimeisistä 12 tunnista. Passion of the Christ on tyylikäs, hyytävä ja tavallaan elokuvana täysin pähkähullu - mutta omalla tavallaan nerokas - veto.

Tarinaan kuuluu kohtaus, jossa Jeesus on tuotu roomalaisen prokuraattorin, Pontius Pilatuksen eteen. Pilatus oli johtaja, jolla oli valta langettaa tuomio, jota juutalainen kansanjoukko, rabbit etunenässä, Jeesukselle vaativat.

Asetelma oli kolmiomainen: veriseksi piiskattu Jeesus, huuteleva kansanjoukko ja tätä kaikkea hallinnoiva Pilatus.

En voinut olla ajattelematta miten samankaltainen asetelma on meillä sisällämme.

Meillä on sisällämme messias, vapauttaja, tietäjä, viisas, kiltti ja vapaa. Meillä on sisällämme kaikkea tuota hyvää vastustava joukko ääniä, sisäisen maailmamme puhuvia päitä. Meillä on myös sisällämme johtaja, Pilates, jolla on valta valita kumpaa kuunnellaaan: valoa kohti askeltavaa vapauttajaa, vai ihmisyytemme rajoja syleilevää ja niiden ylitystä kammoavaa - sitä jopa jumalanpilkkana pitävää - mölisevää väkijoukkoa.

Ja miten johtajan rooli, Pilateksen rooli, on tässä asetelmassa keskeinen.

Sisäisen maailmamme vapauttajan ääni on heikko. Se on ruoskittu verille eikä sillä ole voimaa, eikä ehkä haluakaan vastustaa maailmaa ympärillään.

Pilateksen tehtävä on auttaa tiedostamaan tämä ristiriita.

Tiedostamisen jälkeen se voi toimia todellisen johtajan tavoin: kantaa vastuunsa omatunnon äänen noudattamisesta. Historiallinen Pilates ei tuota ääntä lopulta noudattanut. Jeesus tuomittiin kuolemaan, ja väkijoukon tahto voitti, ainakin hetkellisesti.

Yksi pääsiäisen esoteerisista opetuksista voisi siis olla, että sisäisessä maailmassamme tämän henkisen kuolemantuomion ei tarvitse toistua.

Siihen on ehkä tarvittu uhri muistuttamaan kristillisyyden symbolein, että näin voi käydä, ja että näin on käynyt. Mutta ehkä oleellisin symboli tässä suhteessa on, että näin ei ole välttämätöntä käydä.

Tiedostamalla kolminaisuuden ristiriidan itsessämme - myöntävän, kieleltävän ja neutraloivan voiman dynamiikan - voi tilannetta tarkkaileva omatuntomme, Pilates meissä, muuttaa kohtalomme suuntaa.

Näihin tunnelmiin: rauhallista, mietiskelyntäytteistä ja munarikasta pääsiäistä.