keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Miten jaksaa lapsiperheen arkea?

Kuvittele itsesi ajassa taaksepäin muutaman vuoden verran. Sen verran riittää, että elät mielessäsi aikaa, jolloin sinulla ei ollut lapsia.

Onnistuiko?

Jos tilanteesi on kuten meillä - elämää kahden alle kouluikäisen kanssa - kiristelet todennäköisesti hampaitasi ja kiroat minut muisteluihin yllyttämisestä.

Kuvittele kuitenkin.

Elit tuolloin ehkä yksin, ehkä puolisosi kanssa. Elit joka tapauksessa vaikka huolen häivää, ainakin mitä tulee niihin huoliin ja häiviin, joita lapsiperheen arki tuottaa.

Ne eivät välttämättä ole isoja huolia.

Erona entiseen on kuitenkin se, että nuo huolet ovat jatkuvia. 

Lapsiperheen arjesta erityisen kuluttavaa tekee se, että tuossa arjessa ei ole hetken hengähdystaukoa. Tai on; päiväunten ja mahdollisen päivähoidon aikaan, mutta periaatteessa velvoite toisen ihmisolennon tarpeista on jatkuva. Jos sen hetkeksi unohtaa, siitä kyllä muistutetaan.

Lapsiperheen arjesta tarvitaan selviytymisstrategia.

Se on periaatteessa yksinkertainen: on yritettävä muistaa kuka oli ja mitä teki ennen lasten syntymää.

Ja ennen kaikkea on yritettävä tehdä niitä asioita useammin.

Ennen kuin minulla oli lapsia, katsoin elokuvia niin usein kuin mahdollista. Se oli harrastukseni. Muutama viikko sitten tajusin, etten ollut katsonut kuvan kuvaa useampaan kuukauteen.

Ei ihme, että päässä tuntui nykivän.

Kun palasin tässä viikko, pari sitten takaisin rakkaan harrastukseni pariin, olen ollut parempi ihminen. Lasten mentyä nukkumaan suunnilleen kello yhdeksän aikaan olen - huolimatta siitä, että aloittaminen oli vaikeaa - katsonut elokuvan, joskus kolmekin viikossa.

Lapsettomalle tuo luku on olematon; lapselliselle (ainakin minulle) ylellinen.

Miten siis jaksaa lapsiperheen arkea? Vastaus ei välttämättä ole monimutkainen, vaikka elämäntilanne saattaa siltä tuntuakin. Joskus eteenpäin voi auttaa se, että palaa takaisin sen ihmisen toimiin, joka oli ennen lapsia.

Vaikka nuo toimet eivät enää palaudu samassa mittakaavassa kuin aiemmin - nythän vastuuta otetaan ei-enää-vain-itsen-vaan-useamman-puolesta - on niistä ammennettavassa voimassa jotain sangen terapeuttista. 

Kuka siis sinä olit ennen lapsia? Mitä silloin teit? Mitä saatoit sanoa harrastukseksi?

Lapsiperheen arjesta selviytymisen avain on yrittää tehdä tuota asiaa useammin. Vaikka aina ei uskaltaisi / jaksaisi / tuntuisi siltä. Yrittää, tehdä edes vähän, se on avainsana. 

Harrastusten (tai harrastuksen) - siis omalle itselle omistetun ajan - mukana pitäminen elämässä on yksi tärkeimmistä edellytyksistä lapsiperheen arjesta selviytymiselle.