perjantai 1. helmikuuta 2013

Älä räplää!

Terveisiä Lontoosta.

Käväisin viikonloppumatkan tuolla kaksikerroksisten bussien, hyvien hanaoluiden ja saastaiselta vaikuttavan Thames-joen kaupungissa. Näin näytelmän ihmisen ikuisesta haasteesta kuulua joukkoon - niin ihmisten kuin elämänkin - ja vietin aikaa hyvässä seurassa  turisten. Olemattomia, lähinnä.

Se, mihin huomioni matkalla kiinnittyi, oli kuitenkin vähemmän hyvää.

Pari vuotta sitten tein nimittäin vierailun armaimpani kanssa Barcelonaan, tuonne Etelä-Euroopan Pariisiin. Siellä oli sivistynyttä ja hienoa. Ihmiset söivät eväitään penkillä, kävelivät kansiot kainalossa ja lukivat kirjoja metrossa.

Ja nyt, varmuuden vuoksi, lue viimeinen lause uudestaan.

Ihmiset lukivat kirjoja metrossa. 

Vaikuttaako mikään siinä oudolta?

Jos ei, niin otahan pikajetti Lontooseen, käy metrossa kurkkaamassa ja palaa sitten takaisin (tuo samalla minulle tuliaisiksi Marmitea, unohdin ostaa sitä) kertomaan.

Lontoon metrossa ei luettu kirjoja. Siellä räplättiin kännyköitä.

Tarkemmin sanoen, älypuhelimia.

En tiedä miksi, mutta se ärsyttää minua. Yleensä olen sävyisä, eikä kauheasti ärsytä, mutta tuo räpläys ärsyttää.

Mitenkään en osaa perustella kantaani (ja vaikka osaisinkin, kuten vetoamalla siihen että se näyttää tyhmältä eikä sivistä, on aina helppo vastata harrastavansa älypuhelimellaan jotain ylösrakentavaa). Annan tässä tapauksessa itselleni täyden valtuuden ennkkoluuloisuuteen.

Oli miten oli, tarjoan suosituksen ilmeisesti epidemian lailla alaa valtaavaa räpläysmeemiä vastaan:  

Älä räplää. 

Pidä mieluummin kirja mukana.

Se ei johdata sivupoluille (korkeintaan alaviitteisiin) eikä vie aikaasi. Se antaa sinulle aikaa.

PS. Lontoossa oli myös erinomainen kirjakauppa, josta löysin tällaisen uutuuden. Suosittelen. Hieno teos.