perjantai 2. syyskuuta 2011

Reaktiivisuus, proaktiivisuus ja luovuus

Kun herään aamulla, minulla on kolme tapaa suhtautua päivän töihin. Voin olla reaktiivinen, proaktiivinen tai luova. Yleensä olen vähän jokaista.

Reaktiivinen lähestymistapa on kuin vapaapalokuntalaisen työtä. VPK:n palonsammuttaja hälytetään paikalle sinne missä palaa, hän kiskoo haalarit päälleen, ja ryhtyy sammuttamaan paloa. Hän ei itse johda itseään; käskyt sanellaan kulloisenkin tulipalon ja palopäällikön toimesta. Tämänkaltainen suhtautuminen on kuluttavaa, stressaavaa ja vailla tunnetta oman elämän hallinnasta.

Proaktiivinen lähestymistapa on askel parempaan suuntaan. Se on palonsammuttajan sijaan palopäällikön työtä. Proaktiivisuus oman elämisen suhteen tarkoittaa asioiden suunnittelua, suunnitelmien toteuttamista ja systemaattisuutta. Proaktiivinen asenne näkyy oma-aloitteisuutena ongelmien ratkaisussa ja tavoitteiden totetuttamisessa. Proaktiivisuus merkitsee tulipalojen ennaltaehkäisemista, kaluston huoltamista ja tulevaan tilaan valmistautumista.

Luova lähestymistapa muistuttaa sekä reaktiivista että proaktiivista asennetta, mutta poikkeaa kummastakin. Se muistuttaa reaktiivisuutta, koska luovuus kumpuaa ympärillä olevasta kaaoksesta, johon on pakko reagoida ja jota pakko hillitä - palonsammuttajan tavoin. Se muistuttaa proaktiivisuutta, koska kaaosta pyritään hallitsemaan - palopäällikön tavoin.

Luovuus on kuitenkin itsessään jotain muuta. Se ei ole pelkkää reagointia, koska se saa voimaa kaaoksesta. Se ei ole pelkkää hallintaa, koska se pyrkii luomaan jotain uutta pelkän hallinnan sijaan. Luovuus, toisin sanoen, ei vain hillitse tai hallitse, vaan myös pyrkii astumaan tuntemattoman rajan yli tietäen, että kaikki voi mennä pieleen. Tuon rajan toisella puolen odottavat - mutta vain ehkä, vain mahdollisesti, vailla minkäänlaista lupausta - kaikki luovuuden hedelmät: uusi elämä, syvempi todellisuus ja aito inhimillisyys.

Jokaista kolmea suhtautumista tarvitaan. Monet arkipäivät töistä jäävät reaktiivisiksi, kuten vaikkapa vessan siivous: se tehdään tarpeen mukaan. Toiset töistä ovat parhaimpia proaktiivisesti hallittuina, kuten vaikkapa kunnosta huolehtiminen, työlistojen laatiminen tai raha-asioiden säätely. Osaan töistä on kuitenkin viisainta suhtautua luovasti, reaktiivisuuden (kaaoksen) ja proaktiivisuuden (hallinnan) välisellä epävarmalla nuoralla tasapainoillen. Tälläisiä asioita ovat vaikkapa elämän taitekohtaan saapuminen, oman elämän arvoiminen ja uuden suunnan etsiminen.

On aika pitää suitsista kiinni ja on aika juosta karkuun villiintynyttä hevosta. Ja jossain niiden välissä, tai niiden jälkeen, on oltava aikaa tuijottaa kattoon, kauhistua omaa saamattomuuttaan ja tehdä pitkä kävely merenrantaa tuijottaen. Viisas arkipäivä on tietoista läsnäoloa hillinnän, hallinnan ja luovuuden vaihteluille.

PS. Jos haluat lähteä tarkastelemaan omaa luovuuttasi systemaattisen prosessin turvin, lähde mukaan Turkuun 1.-2. lokakuuta järjestettävään Aatman-prosessi -koulutukseen. Saat lisätietoa tilaamalla Zenon uutiskirjeen tai ottamalla suoraan yhteyttä.