perjantai 5. elokuuta 2011

Miten aion päättää päiväni

Olen jälleen, pitkän tauon jälkeen, alkanut mennä ajoissa nukkumaan. Kesä on sekoittanut rytmiä, samoin esikoisemme varttuminen kypsempään kolmen vuoden ikään, jolloin ehtoisin kukkuminen on aiempaa enemmän arkipäivää.

Edellisehtoona olin kuolemanväsynyt tehtyäni pitkän työmatkan. Kotona en jaksanut kuin kaatua sänkyyn, Stieg Larsson pääni päällä (herra varjele!), ja nukahtaa reilusti ennen kello kymmentä.

Heräsin sen ansiosta aikaisin. Kello ei ollut vielä kuuttakaan, kun ponkaisin pystyyn kuin uudestisyntyneenä. Poissa olivat eilisillan päänsärky, jomotus ja sekavat ajatukset. Olin virkeä ja valmiina taittamaan maailmalta niskat.

Tein päätöksen. Jälleen. Alan mennä taas ajoissa nukkumaan. Aikoinaan kun aloitin vuoden elämänmuutoskokeeni oivalsin miten varhain herääminen on todellinen onnen yleisavain. No, ainakin minulle se oli.

Kaksi päivää jälleenlöydettyä autuutta on takana, ja hyvältähän tämä taas tuntuu. Kokemukseni mukaan on turha haaveilla aloittavansa työt ajoissa, tai mahduttavansa aamuihinsa meditaatiota ja voimistelua, tai rauhallista kahvihetkeä lempikirjan parissa, jos takana ei ole hyvin nukuttua ja varhain herättyä yötä.

Niille, ketkä haluavat omaksua aikaisin heräämisen tavan, suosittelen kahta asiaa.

Ensinnäkin: lue artikkeli aiheesta.

Toiseksi: mene aikaisin nukkumaan.

Siinä se. Ei se sen kummempaa ole. On vain usein vaikea luopua saadakseen jotain tilalle. Mutta ei kai kukaan sanonut tämän olevan helppoa?

Ai sanoi.

No, se oli väärässä.