maanantai 29. elokuuta 2011

Henkilökohtaisen kasvun päiväkirjani

Herätin henkiin vanhan blogini nimeltä Kotona kosmoksessa. Syitä oli kaksi.

Ensimmäinen oli henkilökohtainen. Tarvitsin formaatin, joka auttaa minua pitämään itseni vastuullisena ja tilivelvollisena oman kasvuprojektini suhteen. Kotona kosmoksessa on toiminut samassa tarkoituksessa aikaisemminkin ja niinpä ajattelin piiskata kuolleen hevoseni jälleen eloon, nelistämään kasvuni kentille harja hulmuten kuin Musta Ori merenrannalla.

Toinen oli yleishyödyllinen. Koska pidän työkseni filosofista vastaanottoa, jakelen neuvoja ja laadin kasvuharjoituksia, totesin blogiformaatin auttavan myös näiden artikkeleiden lukijoita ymmärtämään miten olen itse samassa kasvun ja kasvun haasteiden kehässä kuin kaikki muutkin. Omalta osaltani suurimpia henkilökohtaisen kehityksen paikkoja ovat olleet yleisen tasapainon löytäminen (vuosi 2008 oli omistettu tälle), lapsen saaminen ja fyysisen kunnon parantaminen (vuosi 2009). Ylivoimaisesti vaikeinta on kuitenkin ollut oman yrityksen perustaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen (vuodesta 2010 eteenpäin).

Yrityksen perustaminen on tuonut esiin varjoja kasoittain. Se on nostanut esiin oman suhteeni työntekoon, vastuullisuuteen, rahaan ja itsetuntemukseni puutteisiin. Se on tuonut päivänvaloon haasteeni hoitaa käytännöllisen maailman asioita, joita yrityksen omistajan velvollisuuksiin kuuluu: markkinointia, myymistä ja oman ajankäytön hallintaa. Sanalla sanoen henkilökohtaisen kasvuni kenttä on ollut banaalein kaikista mahdollisista: työnteon, tuottavuuden ja veronmaksujen pyhä kolminaisuus.

Samalla olen iloinen ja ylpeä. Nimittäin näkemykseni tämän- ja tuonpuolisen maailman verrattomasta ja välittömästä ykseydestä on auttanut löytämään henkisen havahtumisen motivaationi uudelleen. Henkilökohtaisen kasvun arkinen kenttä - työ, perhe, vastuunkanto - on ykseydessä henkiseen oivallukseen: että nämä asiat, nämä haasteet, tämä vastuu ovat se elämä, joka minulle on annettu, ja jota minun tulee vaalia kehittämällä itseäni sen haasteisiin vastaajana, olivatpa nuo haasteet kuinka tylsän tuntuisia tahansa. Itse asiassa minusta vaikuttaa juuri siltä, että tylsyys on se tekijä, jonka kanssa minun ei tule ainoastaan oppia elämään, vaan josta minun tulee oppia pitämään, ja josta ehkä jossain vaiheessa tulee rakastettuni. Mutta sen näyttää aika, kasvun mittareista rehellisin, julmin ja tärkein.

Buddhalaisen opettajan Sakyong Miphamin sanoin: "Jos emme ymmärrä [elämän] väliaikaisuutta, meiltä puuttuu tarve lähteä liikkeelle."

Ja samasta kohtaa minäkin dokumentoidulle matkalleni lähdin, silloin joskus.

Tästä lisää henkilökohtaisen kasvun päiväkirjassani. Artikkelit täällä filosofinen vastaanotto Zenon sivuilla jatkavat vastedes yleishyödyllistä linjaansa. Toivon mukaan molemmista aiheista kiinnostunut lukija huomaa molempien linjojen tukevan sekä toisiansa että lukijan omaa henkilökohtaista kasvua.