torstai 21. heinäkuuta 2011

Mitä tarvitaan elämänmuutokseen?

Elämänmuutos on teema, jota olen käsitellyt artikkeleissani toistuvasti. Yhtä asiaa en ole kuitenkaan aiheesta vielä nostanut esiin. Kyse on nimittäin siitä, mikä on tärkein yksittäinen tekijä elämänmuutoksessa. Tämä kirjoitus vastaa tuohon kysymykseen.

Jokainen ihminen on yksilöllinen. Niin on myös elämänmuutokseen vaadittavat tekijätkin. Samaa kaavaa ei voida soveltaa ihmisestä toiseen. On luotava yksilölliset edellytykset, jotka auttavat ihmistä muuttamaan tapaansa olla, ajatella ja toimia.

Jokaisella ihmisellä on niin sanottu avainmuutos, joka toimii porttina varsinaiseen elämänmuutokseen. Tämä muutoksen avain merkitsee aina jonkun itselle tärkeän asian uhraamista. Sitä voi selvittää kysymällä: ”Mistä minun tulee ensin luopua saadakseni haluamani muutoksen aikaan?”.

Avainmuutos tarkoittaa sitä, että elämästä tulee joksikin aikaa epätavallista, tuntematonta ja haastavaa. Kun ihminen yrittää toteuttaa avainmuutostaan, koko hänen olemuksensa nousee kapinaan. ”Ei tätä!”, huutaa tuttu ja turvallinen olemisen tapa, ”mitä tahansa muuta, mutta ei tätä!”. Avainmuutoksen tunnistaa siitä, että sen uhraaminen on tavattoman vaikeaa.

Omassa elämässäni toistuva harjoitus on aikainen herääminen. Tuo harjoitus on minun avainmuutokseni, jonka taakse kätkeytyvät kaikki elämäni tasapainon hedelmät: ahkera työnteko, säännöllisyys, työn ja levon harmonia, aika meditaatiolle ja liikunnalle ja syyllisyydestä vapaille huvituksille. Toistuvasti lipsun harjoituksestani ja oivallan, miten oman avainmuutoksen kanssa työskenteleminen on osa elämää. Sen unohtaminen on helmasyntimme. Palaaminen takaisin sen pariin on ominaishyveemme.

Elämänmuutokseen tarvitaan siis monia asioita. Yleiset ominaisuudet, kuten sisu, innostus ja visio ovat tärkeitä. Kaikkein tärkeintä omakohtaisella tasolla on kuitenkin avainmuutoksen muuttaminen elämäntavaksi. Se alkaa oman avainmuutoksen tunnistamisella, jatkuu siihen vaadittavan uhrauksen tekemisellä, ja pysyy käynnissä (mutta ei koskaan pääty) tuon uhrauksen muuttamisella tavaksi ja tottumukseksi.

Aristotelesta lainaten: ”Hyve on jotain mitä toistuvasti teemme, ja näin ollen se ei ole ominaisuus, vaan tapa.”