torstai 30. kesäkuuta 2011

Millainen muutos on sopivan kokoinen ?

Muuttuminen omin neuvoin on hankalaa. Jokainen, joka on yrittänyt muuttaa itseään tai elämäntapojaan tietää tämän.

Usein ongelmana on jompi kumpi kahdesta ääripäästä. Muutos on joko liian suuri tai liian pieni. Molemmissa on taustalla sama juuri.

Liian pieni elämänmuutos tarkoittaa sitä, että tekemämme muutos ei aidosti järkytä, keikuta tai muuta nykyisen olemisen tapamme ja ongelmiemme lähteen juuria. Näennäisesti teemme jotain - pidämme kirjaa menoistamme, tai kohtelemme kumppaniamme uudella tavalla, tai vähennämme/lisäämme työtunteja - mutta sisäisesti, olemuksen ja olemisen tavan tasolla mikään ei muutu.

Liian suuri muutos perustuu usein vilpittömään yritykseen ja kenties aidompaan haluun muuttua. Sen kompastuskivenä on kuitenkin liiallinen yrittäminen ja, yksinkertaisesti, muutoksen koko. Suuri muutos ei välttämättä tarkoita älykästä, hyvin suunniteltua tai toimivaa muutosta. Sen avulla voidaan itse asiassa usein naamioida kaikkeen muutokseen sisältyvä muutosvastarinta.

Sopivan kokoinen muutos pohjautuu aina ymmärrykseen nykyisen olemisen tavan hyvistä ja huonoista puolista, sen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Mitä kokonaisvaltaisemmin nämä puolet nähdään, sitä älykkäämmin muutos voidaan aikaansaattaa.

Sopivan kokoisen muutoksen tunnistaa siitä, että se tekee olen aina jossain määrin epämukavaksi. Sopivan kokoinen muutos uhkaa - lempeästi - nykyisen olemisen tavan rajoja. Se tekee tukalan olon, mutta samalla tuo jännittävän tunteen siitä, että nyt ollaan aidosti uudella alueella. Ja vasta tuolta alueelta todellinen, kestävä muutos voi olla mahdollista.