maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tietoisen aivopesun puolesta

Aivopesu on hyvä asia.

Ainakin jos sen tekee tietoisesti.

Aivomme tulevat pestyiksi monta kertaa päivässä. Ajaudumme uskomaan, että on täysin normaalia olla kiinnostunut maanjäristyksistä toisella puolella maapalloa, poliittisista skandaaleista monen tuhannen kilometrin päässä ja muuttolintujen lähdön myöhästymisestä. Mieleemme joka tuutista kytkeytyvät syötteet pitävät aivojemme jatkuvaa linkousta tehokkaasti yllä.

Omien aivojensa tietoinen peseminen on tämän vastakohta. Pesuohjelman alkuna on ehkä kaikkein tärkein yksittäinen kysymys, johon ihminen voi yrittää elämänsä aikana vastata. Se on: ”Mitä sinä haluat?”.

Koska emme normaalioloissa juurikaan vastaa tähän kysymykseen, saamme täsmälleen mitä tilaamme. Tai paremminkin mitä muut ovat tilanneet puolestamme. Saamme aivomme pestyiksi ilman tietoista päätöstä siitä miten haluamme niiden tulevan pestyiksi.

Tietoinen aivopesu tarkoittaa täsmällistä tietoa siitä millaiseen kuntoon haluaa aivonsa saatettavan. Se tarkoittaa tietoista valintaa sen sijaan, että pesuohjelman määrittää joku muu - sanomalehti, uutiset tai radio.

Aamulla voikin siis ensi työkseen istua mukavaan tuoliin, ottaa luettavakseen uusia ajatuksia rakentavan kirjan vanhaa huttua hämmentävän aviisin sijaan ja antaa aivojensa huuhtoutua viisauden aalloissa kuin kesäehtoisen järven selällä rauhassa kelluvan soutuveneen.

Joten ensi kerralla kun joku kysyy, että ”oletko kuullut mitä Indonesiassa---” annan virallisesti luvan keskeyttää puhuja ja vastata hänelle: ”En ole, mutta hyvä kun kerroit. Entä oletko kuullut, että jos ihminen ei tiedä mitä haluaa, hän kertoo juoruja Kaakkois-Aasiasta”