maanantai 23. toukokuuta 2011

Miten lukea kirjoja

Muutama viikko sitten loin kriittisen katsauksen kirjahyllyyni. Etsin opuksia, jotka olin aloittanut, mutta jättänyt kesken. Löytyihän niitä: Charles Dickensin Pickwick-Kerhon jälkeenjääneet paperit, viime joululta. Niko Kazantzakiksen Ikuinen vaellus, viime pääsiäiseltä. Cervantesin Don Quijote, herra ties monenko vuoden takaa. Loppuja en kehtaa edes mainita.

Rohkeuteni ei riittänyt tietokirjojen osalle. Ulkomuistista tiedän, että ainakin Zen and the Brain on edelleen puolessa välissä, New Alchemy: To Turn You On vasta aluillaan ja European Philosophers from Descartes to Nietzsche pysyvässä välitilassa.

En ole huolissani, väitän itselleni. Nimittäin, sitkuonaikaaniin.

No joo. Sitä ei ole, eikä sitä tule. Ei kyse ole ajan, vaan oman mielen hallinnasta. Annas kun mä selvitän.

Ihmisen mieli on suhteessa kirjoihin kuin Henri Hippo. Nälkäinen pahus. Silmät syövät enemmän kuin maha jaksaa vetää. Harva meistä on Ken Wilberin kaltainen kaiken lukenut kepin nokkaan nostettu aivo, joka on ihan vilpittömästi käyttänyt ne kolmekymmentä aikuisvuottaan pelkästään lukemiseen, kirjoittamiseen ja meditaatioon.

Jos jotain opin yliopistosta, niin sen, että meille taviksille soveltuu parhaiten yksinkertainen taktiikka kirjojen lukemisen suhteen. Se on: lue yhtä romaania kerrallaan ja yhtä tietokirjaa kerrallaan. Se vie tietyn verran aikaa, eikä aika tee temppuja vaikka lukemisen keskeyttäisikin toisella kirjalla. Aikaisemmin aloitettu teos ei sillä aikaa lue itseään loppuun.

Keskenjääneet ja mielen sitku-osastoon jääneet kirjat kuluttavat, sitä paitsi, tilaa mielen kiintolevyllä. Ne muistuttavat olemassaolostaan epämiellyttävänä keskeneräisyyden tunteena, jonka ylläpitäminen lakkaa vasta kun teos on joko luettu loppuun tai heitetty pois.

Yksinkertaisin tapa lukea kirjoja on siis lukea ne yksi kerrallaan. Neuvo on yksinkertaisuudessaan naurettava, ja silti en osaa kuunella sitä riittävän hyvin. Palaan sen pariin yleensä silloin kun nautinto kirjojen lukemisesta muuttuu stressiksi, ja alan miettiä syytä. Yleensä oivallan sen, että kirja on tehty uppoutumista varten, ja uppoutuminen on vaikeaa jos pohja on mutiaan myöten täynnä.