perjantai 29. huhtikuuta 2011

Miksi tänään oli hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä. Löysin perusvikani.

Olen jo pitkään tiennyt, että minussa on jotain perustavanlaatuisella tavalla pielessä. Jostain syystä valtaosa yrityksistäni alkaa hyvin, jatkuu mainiosti, mutta ei pääty kunnialla. Olen kova aloittamaan ja huono lopettamaan. Olen innokas, mutta en pitkäjänteinen. Olen idearikas, mutta en osaa toteuttaa ideoitani. Olen luova, mutta en kovin tuottelias.

Tänään oli hyvä päivä. Näin virheeni silmästä silmään.

Toisin kuin yleensä, kohtasin vikani ilman selittelyä. En paennut sitä. Se tuli minua vastaan kuin kauan kadoksissa ollut, epämiellyttävä tuttava, jota on halunnut vältellä, ja joka yllättäen astuu nenän eteen kulman takaa. Tilanteen hämmentävyys poisti puolustukset. Jäljelle jäi kohtaaminen.

Kohtasin oman Unelmoitsijani. Tuo osa minua näyttelee merkittävää roolia sisäisessä maailmassani. Koska yleensä katson maailmaa sen läpi, en näe sitä; näen sen kautta. Tänään en. Tänään näin oman unelmointini, ja kuinka se määrittää asennoitumistani elämään.

Unelmoitsijalla on yksi perustoive. Se haluaa paeta nykyhetkeä ja luoda paremman tulevaisuuden. Hyvä niin. Ja samalla se sulkee pois vaikuttamisen tässä ja nyt, tekemisen tässä hetkessä, luomisen ja tuottamisen lähitulevaisuuden hyväksi. Suuntautuminen tulevaisuuteen on ovela tapa paeta vastuuta.

Unelmoitsijan tapa ajatella on yllättävän samea, nyt kun kykenen havaitsemaan sen. Unelmoitsija itse asiassa ei anna itsensä olla kovinkaan tietoinen, sillä se mahdollistaisi todellisuuden tunkeutumisen hänen unelmiinsa. Realistisetkin ajatukset on ympäröity todellisuutta hylkivällä kalvolla.

Kaiken takana, huomasin, on pelko. Unelmoitsija minussa pelkää ennen kaikkea unelmiensa särkymisen seurauksena tullutta kuviteltua, ennakoitua tai ajateltua tuskaa. Kuvitelma tuskasta on kuvitelma; ei kokemus. Niin kauan kuin Unelmoitsija on mukana kuvassa, ei kohtaamista todellisuuden kanssa ole. Unelmoitsijaa motivoi ennen kaikkea pelko todellisuuden kohtaamisesta; pelko siitä, että tämä oli nyt tässä; pelko siitä, että vaihtoehtoja ei ole.

Miksi tänään oli hyvä päivä?

Opin, että ainoa keino olla askeleen edellä Unelmoitsijaa on valita tietoisesti se, mitä Unelmoitsija pyrkii välttämään. Rajoittamalla vaihtoehtojani, luomalla sääntöjä ja rakentamalla tukipilareita työlleni kasvan ihmisenä oikeaan suuntaan; en seuraamalla Unelmoitsijan halua paeta tätä hetkeä kuviteltuun parempaan tulevaisuuteen.

Tänään oli hyvä päivä. Näin miten haluni takana on pelko ja pelkoni takana vapaus. Se ei ole se vapaus, jota Unelmoitsija minussa tavoittelee - sillä se on vain verhottua kavahtamista - vaan vapaus ominaisuuksista, jotka minuuteni yhden osa rajattomuuden nimissä kahlitsevat koko olemukseni.

Todellinen vapaus ei ala siitä, että annan Unelmoitsijani kahlita minut tästä hetkestä pakenemiseen. Se alkaa siitä kun opin kahlitsemaan itseni vapaaehtoisesti, rajoittamaan itseäni tietoisesti ja rajaamaan vaihtoehtoni suuremman tarkoitukseni mukaisesti.