maanantai 4. huhtikuuta 2011

Filosofisen vastaanoton edellytyksistä

Filosofinen vastaanotto alkaa hiljalleen tulla tunnetummaksi. Maaliskuun alussa järjestetty Filosofi terapeuttina -seminaari keräsi salin täyteen yleisöä. Nyt uusin Anna-lehti kehottaa kannessaan: "Vaihda terapeutti filosofiin".

Aamen, sanon minä. Vaikka itselläni on oma lehmä tukevasti ojassa, ja toivottavasti siellä pysyykin, on vaihtoehtojen esiintuominen tervetullutta. Terapian rinnalle tarvitaan uusia ratkaisumalleja ja näkökulman vaihtamisen muotoja.

Filosofinen vastaanotto (tai "filosofin vastaanotto") on yksi niistä. Koska mitään varsinaista linjaa tai yhtenäistä koulutusta ei alalla ole, olen pohtinut työn edellytyksiä. Seuraavat viisi tekijää nousevat mielestäni tärkeimmiksi filosofisen vastaanottotyön edellytyksiksi.


1. Motto.
Kaikkea työtä tulee ohjata päämäärä. Filosofisen vastaanoton pitäjällä tulee olla ydinviesti asiakkaalle, joka "terapeuttia" valitessaan voi joko allekirjoittaa tai hylätä tämän yksinkertaisen moton. Oma mottoni on lainattu antiikin stoalaisajattelija Senecalta: "Ihmisen tulisi poistua filosofin luota eheämpänä ihmisenä".

2. Määritelmä.
Motto pitää sisällään yksinkertaisen, tiivistetyn version filosofisen vastaanoton pitäjän lupauksesta asiakkailleen. Määritelmä laajentaa mottoa. Esimerkiksi omassa tapauksessani määritelmän tulee tarjota vastauksia, hahmotelmia tai luonnoksia seuraaviin moton pohjalta herääviin kysymyksiin:
  • Mitä on eheä ihminen?
  • Mitä on ei-eheä ihminen?
  • Mitä on ihminen?
  • Miten ihminen eheytyy?
  • Miten ihminen estää eheyttään?

3. Työvälineet.
Filosofisen vastaanoton pitäjällä tulee olla hallussaan teoreettista taitoa mottonsa toteuttamiseen ajattelun työvälineiden muodossa. Ne voivat olla klassisten filosofisten ajattelijoiden käsityksiä, mutta yhtä hyvin ne voivat olla myös itse muodostettuja näkemyksiä. Ihanteellisin muoto lienee yhdistelmä molempia: yleiskäsitys filosofian mahdollisuuksista auttaa ja eheyttää ja kyseenalaistaa, ja oman maailmanhahmotuksen ääriviivoja, joita noiden mahdollisuuksien avulla on pyritty piirtämään.

4. Rakennustaito.
Työvälineiden eli teorian avulla on muodostettava käytännöllinen näkemys siitä, miten omaa mottoa voidaan toteuttaa. Tämä on metodologiaa. Filosofinen praktiikka-seminaarissa lainattiin ajatusta siitä, miten metodologinen anarkismi Paul Feyerabendin tapaan saattaisi olla ainoa toimiva tapa. Lainaajan tavoin olen eri mieltä: metodologinen anarkismi on jo metodi. Emme voi paeta teoriaa, emmekä metodia. Kyse on lähinnä siitä, miten hyvin valitut menelmämme auttavat toteuttamaan vastaanottotyön tarkoituksen, ja miten syvälle omaksut teoriat auttavat meitä näkemään. Oleellista on tiedostaa ja tarpeen tullen selittää ne tavat, joilla omaa työtään tekee.

5. Olemisen vastuu.
Käsite olemisen vastuusta ei ole kovin yleinen tai suosittu. Juuri siitä syystä pidän sitä ehkä kaikkein tärkeimpänä filosofisen vastaanottotyön edellytyksenä. Vastaanoton pitäjällä tulee olla vastuu tavasta, jolla hän kantaa itseään maailmassa. Se on yksinkertaisimmillaan vastuuta siitä, miten hän elää. Filosofin, viisauden rakastajan, on oltava jokaisen rakastavaisen tavoin uskollinen rakkautensa kohteelle. Hänen on yritettävä heijastaa omassa olemisessaan sitä viisautta, jota hän rakastaa. Jos asiakas kokee jollain tasolla haluavansa maistaa samasta lähteestä, mistä vastaanoton pitäjä on maistanut, hän on oikeilla jäljillä. Ellei tätä halua synny, on kaksi vaihtoehtoa: vuorovaikutussuhde ei toimi, tai vastaanoton pitäjän oleminen kaipaa lisää viisautta. Tätä viisautta ei välttämättä välitetä sen avulla, mitä sanotaan, vaan sen avulla, miten ollaan.