maanantai 28. maaliskuuta 2011

Miten ylittää kolmenkympin kriisi, osa 5: Oman valan kehittäminen

Buddhalaisessa perinteessä tunnetaan hieno tapa: boddhisattva-vala. Se on eräänlainen lupaus siitä, että työskentelee ei vain itsensä, vaan kaikkien elävien olentojen vapauttamiseksi. Työnteon siunaamiselle ei juuri parempaa tapaa voi olla.

Boddhisattva-valassa on vain yksi puute. Se on hieman turhan yleismaailmallinen. Erään version mukaan vala on: "Vannon saavuttavani buddhaluonnon kaikkien olentojen hyväksi".

Kivaltahan tuo kuulostaa, mutta itsekästä länsimaista ei moinen meno vielä motivoi. Nykyihmisen mieli on lisäksi sen verran konstikas, että sen aktivoiminen hyvien töiden pariin tarvitsee hieman enemmän psykologista hienovaraisuutta.

Kolmenkympin kriisin ylittämisen viimeinen vaihe on kehittää itselleen oma boddhisattvan valan kaltainen kiteytys siitä, miksi oikein on uuteen elämänvaiheeseensa siirtymässä. Sen sanamuoto voi olla vapaa, mutta se voidaan rakentaa arvoperustalle, ja nivoa selkeän alun ja selkeän lopun ympärille, esimerkiksi näin:

Alku: "Minä, N.N., omistan...

Arvoperusta: ...[näiden asioiden/hyveiden/arvojen edistämiselle]..."

Loppu: "...elämäntyöni, kaikien olentojen hyväksi, ja Aamen."

Henkilökohtaisuus arvojen muodossa lisää valan mukaan eletyn elämän houkuttelevuutta. Olen itse aloittanut aamuni oman valani lausumisella, oikein kumarrusten kera (vieläpä neljään eri ilmansuuntaan!) nyt jo parisen vuotta. Se on mukavaa. Tulee tunne siitä, että on yhteydessä johonkin pikkaisen itseään suurempaan kokonaisuuteen: omaan elämäntarkoitukseensa.

Vaikka oman valan kehittäminen ja sanoiksi pukeminen (eikä sitä ole edes välttämätöntä sanallistaa) vie aikaa, sen lausuminen ei kestä kymmentä sekuntia kauempaa. Oma boddhisattava-vala toimii näin ollen eräänlaisena amulettina, jota kannetaan mielen sisällä, ja joka toivottavasti näkyy myös käytännön teoissa ja omassa olemuksessa, suojaten usein vaikeaa ja uutuuttaan outoa matkaa kuluttajasta tuottajaksi.