maanantai 21. maaliskuuta 2011

Miten ylittää kolmenkympin kriisi, osa 4: Itsensä löytämisestä

Kaikki nykypäivän kolmekymppiset sairastavat LVL-syndroomaa.

Oireyhtymän tunnusmerkkejä on krooninen tyytymättömyys omaan elämään, jatkuva itsen tarkastelu sekä kyvyttömyys ottaa toisia ihmisiä aidosti huomioon.

Jos ylläolevat rivit ärsyttivät sinua, sairastat melko varmasti LVL-syndroomaa. Tervetuloa kerhoon! Mukaan mahtuu vielä.

”Liian Vähän Lapsena” -oireyhtymä (LVL) suuntaa kuluttajasta tuottajaksi siirtyvän ihmisen energiaa sisäänpäin. Toisin kuin terve itsetutkiskelu ja halu tuntea itsensä, LVL-syndrooma kuluttaa voimia, koska se ei anna energian virrata myös ulospäin. Kun kaikki käytössä olevat resurssit menevät oman navan kaivamiseen, ei toisten navoille jää juurikaan aikaa.

Tavanomaisia LVL-oireita on nähdä itsensä poikkeuksellisena. Usein tähän tunteeseen liittyy ylinegatiivinen kaltoinkohdelluksi tulemisen tunne tai ylipositiivinen kaikkivoipainen käsitys itsestä. Jos jompaakumpaa käsitystä kyseenalaistetaan, LVL-syndroomainen reagoi nykypäivän kolmekymppiselle ominaisella tavalla ja menee terapiaan. Terapian aiheena on usein jokin lapsuudessa koettu puute - ajan, rakkauden ja/tai rahan - ja sen aiheuttamat oireet nykyhetksesä

Tämä puute on usein todellinen ja todellisen surun aihe. Siihen reagoiminen LVL-syndrooman oirein on sen sijaan epätodellista ja usein hedelmätöntä. Jatkuva keskittyminen puutteeseen pitää yllä syndroomaa ja sen oireita. Tämä on valitettavan usein totta myös terapiasuhteessa.

Ensimmäinen askel syndroomasta vapautumiseen onkin tiedostaa kiintymys omiin oireisiin ja halu "käsitellä" niitä. Syndrooma voidaan ylittää haluamalla ja tekemällä myös jotain aivan muuta. Esimerkiksi:

1. Kehitä itsessäsi tarve parantaa elämäsi laatua tässä hetkessä. Tämä yksittäinen ohje voi muodostaa sisääsi kompassin, joka toimii omatunnon tavoin. Se auttaa osoittamaan milloin teet, ajattelet tai suunnittelet jotain, joka heikentää omaa tai muiden ihmisten elämänlaatua. Ja koska haluamme ajatella kokonaisvaltaisesti, ota ainakin fyysinen, tunteellinen, älyllinen, henkinen, taloudellinen ja sosiaalinen elämänlaatu huomioon.

2. Anna vanhemmillesi anteeksi. He eivät tienneet mitä he tekivät. Itse vanhemmaksi tultuani olen oivaltanut, miten vanhempien syntien jatkaminen on houkutteleva vaihtoehto. Ja miten siihen lankeaminen saattaa aiheuttaa itseään ylläpitävän syyllisyyden kierteen. Näin ollen anteeksi antaminen omien vanhempien osaamattomuudelle ja tietämättömyydelle on anteeksiantamisesta myös itselle, ja voimavarojen vapauttamista paremman elämänlaadun rakentamiselle. Me kaikki erehdymme, ammumme ohi maalin ja jäämme jälkeen ihanteistamme, ja se on ookoo. Menneisyydessä on turha velloa jos tarkoituksena on - ensimmäisen kohdan mukaisesti - parantaa elämänlaatua tässä hetkessä.

3. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Ihminen elää negatiivisen ja positiivisen voiman paineessa: haluamme olla hyvä, ja harhaudumme tuosta halusta jatkuvasti. Suhteessa kaikkeen siihen pahaan, jota voisimme olla, olemme kuitenkin loppujen lopuksi verrattain hyviä ihmisiä. Tässä mielessä meidän tulee ei vain antaa anteeksi, vaan myös kunnioittaa isäämme ja äitiämme. He ovat yrittäneet parhaansa, harhautuneet ja jatkaneet eteenpäin osaamillaan keinoilla, monia vääriä ja myös lukuisia oikeita valintoja tehden. Me, heidän lapsinaan, emme poikkea tästä ihmisen osasta millään lailla. Näin ollen kunnioittamalla vanhempiamme kunnioitamme myös itseämme.

4. Maksa velkasi luomakuntaa kohtaan. Itsekunnioitus johtaa jossain vaiheessa LVL-syndrooman taitekohtaan. Kun kunnioitan itseäni, näen maailman uudella tavalla. Näen maailman arvokkaana, kärsivänä ja avun tarpeessa olevana. Näen, miten kunniotettavaa ihmiselämä on, ja miten paljon sitä heitetään hukkaan kärsimyksen, energiantuhlauksen ja surun muodossa. Minussa herää halu auttaa. Koska olen oppinut auttamaan itseäni, nostanut itseni LVL:n suosta, haluan maksaa takaisin kaiken sen mitä olen saanut. Mutta miten voin milloinkaan maksaa takaisin oman syntymäni ja oman elämäni ihmeen?

5. Tee sitä, mikä tuottaa sinulle iloa ja muille hyötyä. Oivallisen Crush It!-kirjan kirjoittajan Gary Veynerchuckin mukaan työnteon edellytys on päästä eroon ajatuksesta, että juuri minä ansaitsen sitä sun tätä. Hän painottaa, miten oman itsen mielihyvä tulee muiden auttamisen ja työnteon jälkeen - tai sen kautta. LVL-syndroomasta itsekin kärsivänä olen oivaltanut, miten tekemällä muiden hyväksi töitä voi huomata kuinka itselleen antaa antamalla muille. Kolmenkympin kriisin ylittäminen voi löytää murtumakohtansa kun kokee oman mielihyvän nousevan toisten auttamisesta tekemällä työtä itsemme iloksi ja muiden hyväksi. Sen kautta voimme löytää uran, joka on vakiinnuttamisen arvoinen; kutsumuksen, joka on löytämisen arvoinen; ja itsemme, jonka arvoisia oikeasti olemme.