maanantai 14. maaliskuuta 2011

Miten ylittää kolmenkympin kriisi, osa 2: Itsetuntemuksen viisi vaihetta

Edellisessä osassa kuvailtiin kolmenkympin kriisin syytä. Sen lähteeksi esitettiin tarve löytää yhtä mielekäs työ kuin mitä leikki aikoinaan oli. Tätä siirtymää kuvattiin kuluttajasta tuottajaksi.

Siirtymä elämässä uuteen vaiheeseen on aina identiteetikriisi, eivätkä kriisit ole koskaan sulavia. Tuo siirtymä voi tapahtua sulavasti vain, jos otetaan huomioon ihmisen koko mielenmaasto. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaan ihmisen mielessä on aina viisi keskeistä osatekijää.

  1. Luonnetyyppi. Introvertti kaipaa erilaisia toimintamalleja uuteen olemisen tapaansa kuin ekstrovertti. Enneagrammi-seiska tarvitsee itsehillintää, kun taas enneagrammi-ykkönen kaipaa suvaitsevaisuutta henkilökohtaisessa kasvussaan. Maskuliinista energiaa uhkuva luonne saattaa kaivata feminiinistä lempeyttä.
  2. Kehityslinjat. Matkalla uuteen olemisen tapaan on otettava huomioon luontaiset vahvuudet ja heikkoudet. Siirtymä kuluttajasta tuottajaksi on viisasta perustaa vahvuuksille ja kyvyille, ja tiedostaa heikot puolet, ja tukea niitä tarvittaessa.
  3. Maailmankuva. Maailmankuvamme värittää kaikkea, mitä näemme. Usein se myös rajoitta näkymäämme. Moni nykyaikainen länsimainen kolmekymppinen edustaa enemmän tai vähemmän niin sanottua postmodernia, sensitiivistä ja poliitisesti korrektia maailmankuvaa. Tämä mahdollistaa asioiden tarkastelun myös marginaaliryhmien kannalta; samalla se sulkee pitkälti pois sitä edeltävän modernin, menestykseen ja saavutuksiin keskittyvän maailmankuvan. Oman maailmankuvan ulkopuolelle on hankala nähdä. Tämän vuoksi sen mahdollisuuksien ja rajoitusten havaitsemiseen nopeita liikkeitä vaativassa muutostilanteessa tarvitaan usein ulkopuolisen apua.
  4. Tietoisuuden tilat. On hankala olla parhaimmillaan, jos mielentila ei tue kasvua. Jim Loehrin ja Tony Schwartzin mukaan energiatasot voidaan jakaa korkeaan ja matalaan hyödyllisen ja hyödyttömän energian tilaan. Näistä optimaalisin on korkea ja hyödyllinen energia. Tällöin ihminen tuntee olevansa luottavainen, iloinen, ylpeä ja haastettu. Tähän tilaan päästään parhaiten silloin, kun elämän tasapainoa pidetään yllä mahdollisimman monipuolisesti. Se tarkoittaa fyysisen, älyllisen, emotionaalisen ja henkisen energian hyvinvoinnista huolehtimista säännöllisen harjoituksen ja haastamisen avulla.
  5. Näkökulmapainotukset. Katsomme maailmaa yleensä omalta, tutulta kantiltamme. Näitä ovat oma sisäinen näkökulmamme ("mitä musta tuntuu"); yhteisöllinen näkökulma ("kiva kun ollaan kaikki täällä yhdessä"); tekojen näkökulma ("joo joo, mutta mitä tästä saadaan aikaan"); tai kokonaisuuden näkökulma ("mikä on tämän asian kokonaiskuva?"). Kasvu kohti uutta olemisen tapaa on hyvä ankkuroida tuttuun ja turvalliseen perusperpektiiviin. Samalla kasvu vaatii astumista epämukavuusalueelle. Se voi tarkoittaa vaikkapa siirtymää omasta näkökulmasta suurempaan toisten huomioonottoonai sama toisinpäin.

On helppo havaita, miksi kolmenkympin kriisin selättäminen on haastavaa. Koska periaatteessa kaikki nämä elementit ovat olemuksessamme läsnä - niin nykyisessä kuin uudessa olemisemme tavassa - niiden huomiotta jättäminen tekee kasvusta töksähtelevää. Ja vastaavasti niiden huomioiminen tekee kasvun aiheuttamasta kriisistä siedettävää ja toisinaan jopa nautinnollista.