maanantai 14. helmikuuta 2011

Miten tulla toimeen ärsyttävien ihmisten kanssa

Minulta meni pitkään ennen kuin ymmärsin, ettei ärsyttäviä ihmisiä ole olemassa.

Uskoin yhtä lailla pitkään elokuvaohjaaja John Watersin elämänohjeeseen: ”On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: minunlaisiani ja kusipäitä.” Aikaa myöden olen oivaltanut, kuinka säännönmukaisella täsmällisyydellä yksikään kohtaamani epämiellyttävä ihminen ei sisällä piirrettä, jota minussa ei olisi.

Yksinkertaisin tapa tulla toimeen ärsyttävien ihmisten kanssa on tulla toimeen itsensä kanssa. Olla sinut, tai paremminkin ”minut” itsensä kanssa. Nähdä itsensä kokonaisuutena, ristiriitaisten puolien kokoelmana, jossa osa pikkuminuuksista ei tiedosta eikä haluakaan tiedostaa toisten puolien olemassaoloa.

Mitä enemmän joku henkilö minua ärsyttää, sitä varmemmin jokin hänen piirteensä on minuun itseeni haudattuna. Piirre on haudattuna siksi, että minäkuvani ei halua tunnustaa kunnianhimon, ylimielisyyden tai turhantarkkuuden olevan yhtä lailla omia puoliani kuin virran mukana meneminen, ystävällisyys tai suurpiirteisyys. Itse asiassa, tuskin mikään piirre voi olla edes olemassa ilman vastakohtaansa.

Rajojen vetäminen piirteideni keskelle asettaa minut epämiellyttävään asemaan. Se asettaa minut sotatilaan itseäni vastaan. Minun on alati oltava valppaana itseltäni kieltämieni puolten varalta, ettei niiden ristiriitaisuus saisi ahdasta egoani ahdistumaan. Ja sotatila asettaa minut, tietenkin, jatkuvaan hälytysvalmiuteen noiden piirteiden osalta. Ja surullisinta on se, että tuo valmius vetää oudolla tavalla puoleensa täsmälleen sitä, mitä se pyrkii vastustamaan. Kohtaamme, toisin sanoen, itseltämme kielletyt puolet ja piirteet toisten ihmisten muodossa.

Toiset. Ne. Pahimmillaan ”se”. Ja kuitenkin kyse on minun piirteistäni. Sen vuoksi minun on tultava ”minuiksi” itseni kanssa, etten enää jatkaisi energiaa kuluttavaa hälytysvalmiuttani ja sotatilaani kiellettyjen piirteideni taistelua vastaan. Koska ne eivät häviä. Ne palaavat, aina, sillä ne eivät milloinkaan ole edes lähteneet.

Minuiksi tuleminen itsensä kanssa on siis yksinkertaisin tapa tulla toimeen ärsyttävien ihmisten kanssa. Se tarkoittaa kaiken sen, mikä nyt nähdään ”sinulla” tai ”sillä” olevana piinaavana ominaisuutena näkemistä oman itsen osana. Aluksi voi tuntua vaikealta kuvitella, miten niin vastenmielinen piirre voisi olla minua; ja kuitenkin se usein on: vastenmielisyys, ärsyttävyys ja muu voimakas reaktio puhtaan informaation sijaan on paljastava piirre.

Yksinkertainen keino tunnistaa nuo oman itsen projisoidut piirteet on ottaa käsittelyyn vahvan reaktion herättänyt henkilö, tunne tai tilanne. Ensin kohdata se, kuvailla sitä ja kertoa siitä - aivan kuin tekisi juoruillessaan toisista muille. Sen jälkeen henkilö otetaan vuoropuhelun kohteeksi. Dialogin voi kirjoittaa paperille tai puhua ääneen; paperi on yleensä toimivampi tapa. Vuoropuhelussa käydään läpi omaa ja toisen näkökulmaa aiheesta, ja katsotaan nouseeko esiin jotain, jota aiemmin ei olla nähty. Viimeisessä vaiheessa otetaan täysin toisen henkilön rooli. Puhutaan hänen äänellään (ei kirjaimellisesti), kirjoitetaan hänen näkökulmastaan, kerrotaan hänen motivaationsa. Ja yritetään pysyä avoimena kaiken esiintulevan suhteen. Jonnekin toiseen, nimittäin, saattaa olla piilotettuna oma varjo; ja tuon varjon löytäminen, hyväksyminen ja omistaminen on eräs vapauttavimmista toimista, joita vaatteet päällä voi tehdä.

Tämä työ on varjotyötä. Se on parhaimpia keinoja lisätä energiaa ja edistää terveen egon toimintaa. Aiheesta on kirjoitettu paljon. Eräs parhaita kuvauksia löytyy keväällä ilmestyvästä (ja suomentamastani) kirjasta Rajaton viisaus. Sitä odotellessa, mainiota ja varjotonta ystävänpäivää.