maanantai 21. helmikuuta 2011

Miten aloittaa päivä

Aamun aloittaminen on lähestulkoon yhtä tärkeää kuin päiviensä päättäminen. Kaikenlaiset prosessit on syytä polkaista käyntiin kunnollisella höyryllä, ja saattaa kotiin kunnialla.

Olen huomannut miten kokonaisvaltaisella tavalla se, miten aloitan päiväni vaikuttaa niiden kulkuun. Jos herään varhain, voimistelen, meditoin ja kuuntelen ylösrakentavaa säveltaidetta, on päiväni siitä eteenpäin turvattu. Minä olen tehnyt voitavani, tehköön maailma mitä tahtoo. Jos taas herään myöhään enkä pyörittele kuin silmiäni ylösnousun jälkeen, on maailman ahnas kynsi altis hipaisullaankin raapaisemaan.

Siispä olen kehittänyt ajan saatossa itselleni eräänlaisen aamurutiinin, jota pyrin noudattamaan. Se vie vain verrattain lyhyen ajan päivästäni, mutta on sitäkin antoisampi siinä paljon puhutussa pitkässä juoksussa, joka paljasjalkaisine koipineen läpsyttää meitä päivä päivältä lähemmäs suurta finaalia, koiranputkea kasvavaa kumpua ja velvollisuudentuntoisten sukulaisten hiljaista hautakivemme toljotusta joka jumalan joulupäivä, hetkeä ennen saunaa, ateriaa ja jälleen uusien lahjakääreiden holtitonta repimistä.

1. Herää varhain.
Minulle varhain tarkoittaa kello kuusi aamulla. Sitä aikaisemmin olen kokeillut huonolla menestyksellä ja sitä myöhemmin on ainakin pienen lapsen isällä liian myöhään. Varhain heräämisen opetteluun on omia tekniikoitaan - niistä toiste lisää - mutta keskeistä on nousta heti ylös eikä antaa unisen mielen houkutella seireenin laulullaan takaisin unen maahan. Varhain herääminen antaa myös psykologisen etulyöntiaseman päivän kulkuun lisäämällä positiivista käsitystä itsestä reippaana ja rehtinä kansalaisena.

2. Voimistele.
Itse teen hetimiten herättyäni ja wc:n kautta kierrettyäni lyhyttä lyhyemmän aamujumpan, jonka olen mukaillut ILP:n 3-Body Workoutista kevyeksi kahden minuutin nivelten pyörittelyksi. Teen joskus myös vähäsen istuttuani toisen voimistelun, joka taas on tiivistetty versio Tohtori Otsin seitsemän minuutin aamujumpasta. Olen huomannut lyhyenkin aamuvoimistelun syrjäyttävän aamukahvin tarpeeni, joten voin lykätä vihreän teen avulla elämän erästä suotuisinta nautintoa keskipäivään, jolloin kahvi muutenkin maistuu parhaimmalta.

3. Mietiskele. Jos puhutaan henkisestä bufferoinnista maailmankaikkeuden laajakaistalla, meditaatio on vakava kultamitaliehdokas. Lyhytkin hiljainen istuminen aamuisin, hengitystään yhdestä kymmeneen laskien, auttaa kestämään päivittäiset ärsytykset hieman tyynemmin. Hieman pidempi istunto (20-30 minuuttia) on jo omiaan nostamaan hipin kuin hipin maailmanluokan viilipytyn sarjaan. Ja aina kun pannu kiehuu yli, voi vain laittaa ylleen tämän paidan.

4. Käy suihkussa ja syö kunnon aamiainen. Elämän isoja nautintoja on pestä itsensä ja (valitettavasti tai toivottavasti vain miehille) ajaa parta. Toinen elämän suoloista on hyvä aamiainen. Sellaiseksi ei lasketa ns. meksikolaista aamiaista (lasi vettä ja kaksi tupakkaa). Pyrin suosimaan reilusti proteiinia sisältävää aamupalaa, kaksi tai kolme kananmunaa, vihreää teetä/kahvia ja viipale leipää toistuvana suosikkina. Erittäin luotettavien lähteiden mukaan aamiaista syövät ihmiset pitävät painonsa indeksin mukaisissa lukemissa ja ovat muutenkin parempia veronmaksajia kuin kunnottomat, hiilidioksididieetillä aamunsa aloittavat kanssaeläjänsä.

5. Lue (tai kuuntele) jotain ylösrakentavaa. Sanomalehti tai radio ajaa harvoin, jos koskaan, tämän asian. Uutiset ovat kaikkea muuta kuin nimensä mukaista uutuutta; samaa vanhaa ihminen-ei-koskaan-halua-oppia -virren variointia ja salonkikelpoista Alibi-pastissia. Ihmisellä tulisi totisesti olla oikeus valita itse omat ikuisen viisauden uutisensa. Suosittelen Raamattua, Dostojevskia, Oshoa ja etenkin näin kevään korvalla Niko Kazantzakista.