“Selkeä ja hyvin ainutlaatuinen löytöretki kokonaisvaltaisen ajattelun ihmeelliseen maailmaan. Tämä kirja ilmestyy juuri oikeaan aikaan.” – Markku Wilenius, tulevaisuudentutkimuksen professori, 
UNESCO Chair, Turun yliopisto“Selkeä ja hyvin ainutlaatuinen löytöretki kokonaisvaltaisen ajattelun ihmeelliseen maailmaan. Tämä kirja ilmestyy juuri oikeaan aikaan.” – Markku Wilenius, tulevaisuudentutkimuksen professori, 
UNESCO Chair, Turun yl"Vakuuttava teos - kiteyttävä, vetävä, yhteenkokoava. Kirja hehkuu!"

 - Esa Saarinen, filosofi









"Aikamme terävimmän filosofin herättelevä kirja maailman nykytilasta."


- JP Jakosen suomennos ilmestyy keväällä 2018 






"52 ehdotusta henkilökohtaiseen kasvuun, johtamiseen ja viisaaseen elämään."

Opas johtamiseen ilman turhaa painetta


Sain pysyviä parannuksia omaan tapaani toimia ja työskennellä.”

”Prosessin aluksi määrittelimme asiat, joiden on muututtava jotta oma jaksaminen työelämässä varmistetaan pitkälle tulevaisuuteen ja toisaalta henkilökohtainen elämä saadaan tasapainoon työn kanssa.

"Yllättävänkin yksinkertaisin harjoituksin saatiin aikaiseksi vaikuttavuutta päivittäiseen tekemiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

"Prosessin aikana keskusteluissa olivat mukana kaikki yksilön elämän tärkeät asiat, ja ne onnistuttiin saamaan myös monelta osin tärkeysjärjestykseen. 

"Kokonaisuudessaan koin menetelmän hyödylliseksi ja sain siitä pysyviä parannuksia omaan tapaani toimia ja työskennellä”.


- Pekka Antikainen, Toimitusjohtaja / LähiTapiola Palvelut Oy


"Vahva suositus, jos haluat ottaa pykälän eteenpäin itsesi kanssa."


"Sain JP:n avulla kaivettua esiin vahvuuteni entistä paremmin.

Yksinkertaiset ja arkeen helposti istuvat harjoitteet toimivat yksinkertaiselle miehelle hyvin.

JP:llä on ainutlaatuinen kyky pureutua mielen sopukoihin ja kääntää kompastuskivet pois uuden olemisen tavan tieltä. Vahva suositus, jos haluat ottaa pykälän eteenpäin itsesi kanssa."

- Juha Laitinen, toimitusjohtaja / Staart Oy



"Hyvät asiat, joita oli ennen vaikea sanoa, tulevat nyt nopeasti esiin."


"Mukavinta oli nähdä, miten coachattavat odottivat sessioitaan – asia, jota ei aina todellakaan tapahdu kehitysprojektien yhteydessä – ja lähtivät viemään prosessiaan itsenäisesti eteenpäin. Hyvät asiat, joita oli ennen vaikea sanoa, tulevat nyt nopeasti esiin.”

- Mikko Juusela, henkilöstöjohtaja / Luvata Pori Oy




"Käytän aikaa työssäni vähemmän, mutta organisoidummin."

"Valmennuksen arvon näkee parhaiten vasta nyt, vuoden kuluttua päätöstapaamisestamme.

Eniten ihmettelen hämmästyttävää ihmistuntemuskykyäsi. Käytän aikaa työssäni vähemmän, mutta organisoidummin."


- Mikko Juhola / Chaîne des Rôtisseurs-kilvellä varustettu ravintola Raatihuoneen kellari, ravintoloitsija

Miten vähentää kännykän käyttöä iltaisin?


Jos haluat vähentää iltaisin tapahtuvaa kännykän käyttöä, minulla on sinulle ehdotus.

Hanki itsellesi kapistus nimeltä kSafe. 

Minä hankin itselleni sellaisen jouduttuani inhokkipuuhaani. 

Inhokkipuuhaani on älypuhelimen ruudun painelu. 

Tarkoitus oli selvittää uusi sovellus lapseni kännykän ruutuajan hallinnointiin. 

Siinä puuhassa sitten vierähtikin varmaan kolme varttia kallisarvoista ehtooaikaa. 

Jossain vaiheessa parahdin ääneen, niin kuin vain aikuinen mies voi ääneen parahtaa...

...että haluan laatikon, jonne voin laittaa lapseni kännykän, ja haluan että tämä laatikko menee lukkoon ja aukeaa automaattisesti. 

Sitten syttyi lamppu. 

Että jos kirjoittaisin tuon lauseen Googleen, niin varmaan joku on jossain keksinyt sellaisen laatikon. 

Ja niin olikin. 

kSafe on laatikon nimi, ja se on ihmeellisin laatikko, mitä on ihminen kuunaan keksinyt. 

Sen sisään voi piilottaa keksejä, herkkuja, luottokortteja, kännyköitä ja tabletteja (niin digitaalisia kuin huumaaviakin). 

Sitten tuon laatikon voi aikalukita. 

Aikalukitusta ei voi perua. 

Laatikon voi aikalukita haluamakseen ajaksi. 

Minuutiksi. 

Tunniksi. 

Tai kymmeneksi päiväksi. 

Ja kelaa tätä: 

Jos laitat kännykkäsi tuohon ihanaan, ihmeelliseen, taianomaiseen aikalaatikkoon illalla, ja säädät sen aukeamaan aamulla, voit tehdä sillä välin kaikenlaista hienoa. 

Voit tehdä ihmeitä. 

Lukea kirjoja. 

Keskustella kumppanisi kanssa. 

Tehdä aikuisten asioita kumppanisi kanssa. 

Kuten pelata Scrabblea, katsoa Columboa, tai säksättää olemattomista asioista. 

Voit tehdä kaikkea muuta kuin painella, tuijottaa tai nostella ruutua etusormellasi ylöspäin. 

Ajattele mikä ihana, ihmeellinen, vanhanaikainen, 90-lukulainen vapaus sinua odottaa - heti kun teet niin kuin minä tein saman tien kun Google-kutsuuni vastattiin, ja tilaat tuon ihanan, ihmeellisen laatikon kotiisi. 


Minä tilasin M-kokoisen, läpinäkyvän, vihreällä kannella varustetun laatikon. 

Kysymys on enää vain...

...millaisen lootan sinä tilaat? 


P.S. Jos oikeasti tilaat tuon boksin, kerro minulle miten aiot käyttää sitä. Kiinnostaisi kuulla. 

Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa?


Jokin aika sitten ärsytti.

Lapselleni oli hankittu oma puhelin. 

Nopeasti puhelin muuttui älykkääksi puhelimeksi. Siis sellaiseksi, jossa on ruutu, jota on kiva painella. 

Ruutu, jota on kiva painella, on kummallisen koukuttava. 

Sitä tekee mieli painella aamuin illoin. 

Öisinkin sitä painelisi, ellei olisi pakko nukkua. 

Kun sitten erään kerran 9-vuotiaan poikani kaveri oli yökylässä, ja kun sitten heräsin yöllä mennäkseni vessaan, ja kun sitten matkalla vessaan näin poikani ja hänen kaverinsa hereillä - kello oli 03.30 - , kännykän kelmeätä valoa tuijottamassa, niin silloin ärsytti. 

Suututti, itse asissa. 

Koska rakastan systeemejä, päätin selvittää millainen systeemi hoitaisi puolestani yhden nykyajan vanhemmuuden (ja lapsuuden) tärkeimmistä haasteista: miten saada lapsi tekemään ruudun painelua vähemmän kivoja asioita, kuten kirjojen lukemista (tylsää!), elokuviin keskittymistä (pitkäveteistä!) tai ihan vain leikkimistä (siis mitä vanhanaikaista soopaa se nyt on?!?)? 

Ensimmäinen askel siihen on vähentää ruudun painelun mahdollisuutta. 

Tai, täsmällisemmin, tehdä se kokonaan mahdottomaksi suurimmaksi osaksi päivää. 

Asiaan perehdyttyäni löysin - kuinkas ollakaan - sovelluksia, jotka hoitavat asian. 

Tutustuin aiheeseen melko intensiivisesti, ja paras kaikista tuntui olevan sovellus nimeltä Our Pact. 

Sovelluksen idea on yksinkertainen. 

Sen avulla voidaan laittaa lapsen älypuhelimeen aikataulu, jonka mukaan ruudun painelu on mahdollista. 

Tätä aikataulua hallinnoidaan vanhemman - tai vanhempien - älypuhelimilta. 

Sovellus asennetaan näin ollen sekä vanhemman luuriin, että lapsen luuriin. 

Me asetimme aikataulun tunniksi päivässä, ja viikonloppuisin puoleksitoista tunniksi. 

Päivittäin käytössä olevan ajan voi lapsi itse pysäyttää, ja näin "säästää" itselleen myöhempään päivään aikaa. 

Aikaa ei kuitenkaan voi kasata päivästä toiseen, vaan laskuri nollautuu aina vuorokauden vaihtuessa. 

Lisäksi voi laittaa ilta- ja aamuajat erikseen, jolloin ruutua ei pääse painelemaan lainkaan. 

Hyvä sovellus se oli. 

Käytimme sitä 3,99 dollarin kuukausihintaan aina siihen asti kun vahingossa tönäisin poikani puhelimen alas lattialla, ja rikkihän se meni. 

Sen jälkeen sovellus piti ladata uudestaan ja minulla loppui jaksaminen. Our Pactin asennus kun vaati aikaa, hermoja ja ...ruudun painelua, mitä ihan näin meidän aikuisten kesken inhoan. 

Jostain kumman syystä. 

Miten lopettaa alkoholinkäyttö?

Lopetin alkoholin käytön kesällä 2017.

Se oli paras päätös, mitä olen tehnyt pitkään, pitkään aikaan.

En olisi tehnyt sitä, ellei olisi ollut pakko.

Vaan pakko minun oli.

Löysin itseni liian usein muistikatkoksen jälkeen ihmettelemästä mitä eilen illalla (tai yöllä) oli tapahtunut.

Syyllisyys, ahdistus ja joskus puhdas kauhun tunne eivät olleet mukavia petikavereita.

Join aika vähän, lopulta. Mutta silloin kun join enemmän – ja sitä tapahtui säännöllisesti muutaman kerran vuodessa – muisti katkesi.

Enkä tykännyt siitä yhtään.

Täsmällisemmin: en halunnut sitä enää.

Joten päätin lopettaa.

Olin “lopettanut” kerran aikaisemminkin. Sitä kesti puoli vuotta. Sen jälkeen annoin itselleni luvan käyttää alkoholia. Luvan antaminen tuntui hyvältä. Aikuiselta. Vastuulliselta. Homma on hanskassa.

Kunnes se ei enää ollut.

Viimeisen kerran juotuani heräsin kotini yläkertaan johtavilta rappusilta, ylimmältä askelmalta. Alas oli pitkä matka.

Edellisestä illasta muistin kaiken aina siihen saakka kunnes en enää muistanut.

Istuimme iltaa tuttavaporukassa, ja hauskaa oli ollut. Jotain tuli käteltyäkin.

Kävin läpi muistikuvia: olinko mokannut? Sanonut jotain sopimatonta? Tehnyt jotain peruuttamatonta?

Muisti oli musta, sysipimeä, läpitunkematon.

Ehkä hyvä niin.

Tuona aamuna tein päätöksen.

Juominen loppuu.

Ajattelin aluksi opetella uudelleen kohtuukäyttöä.

Jouluna ruuan kanssa punaista viiniä. Lasi vaan, ei enempää.

Seuraavalla viikolla tartuin härkää sarvista ja hankin kolme kirjaa aiheesta. 

Vähän niinkuin valmentaakseni itseäni.

 Ensimmäinen, Steve Chandlerin Death Wish, oli lyhyt ja ytimekäs tarina AA-liikkeen kautta löydetystä pelastuksesta. 

Toinen, suomalaissyntyisen toimittaja Sarah Hepolan Blackout – Remembering the Things I Drank to Forget oli henkilökohtainen muistelma muistinmenetyksiin johtavasta alkoholinkäytöstä.

Kolmas kirja muutti elämäni.

Englantilaisen kirjanpitäjä Allen Carrin Easy Way to Control Alcohol on sarja loogisia argumentteja alkoholin käytön mielettömyydestä.

Siitä, miten alkoholi on jotain, mitä emme tarvitse mihinkään, mitenkään, tai missään muodossa.

Tämä oli minulle uutta.

Aikaisemmat yritykseni alkoholinkäytön vähentämiseen (tai lopettamiseen) perustuivat täysin vastakkaiseen ajatusmalliin.

Tuon ajatusmallin taustalla oli käsitys siitä, että alkoholi on jotain, jota saan käyttää; jota voin käyttää; ja jota haluan käyttää. Ja koska alkoholi on jotain, jota kaipaan ja haluan, tarvitsen sen hillitsemiseen tahdonvoimaa.

Ajattelin alkoholia palkintona, nautintona, helpottajana, hauskuuttajana, tunnelman vapauttajana, ilon lisääjänä, rentoutumisen nopeuttajana ja ylipäätään hyvään elämään – joie de vivreen – olennaisesti kuuluvana asiana.

Allen Carr onnistui romuttamaan kutakuinkin jokaisen alkoholiin liittyvän ajatukseni.

Ajattelin, että tarvitsen alkoholia kehon rentoutumiseen.

Ajattelin, että alkoholi on sosiaalisten illanistujaisten suola.

Ajattelin, että alkoholia voi opetella käyttämään ihan pikkuisen vain.

Ajattelin yhtä sun toista alkoholista, mutta Isoin Ajatus, Iso Oletus, Vallitseva Paradigma mieleni taustalla oli lopulta yksinkertaisesti:

“Minä haluan (ja tarvitsen) alkoholia.”

Ja tuo oli se, joka lopulta muuttui.

Aikaisemmin ajattelin alkoholin olevan jotain, jonka haluan pitää mukana elämässäni.

Lukemisen jälkeen perusajatukseni oli: Minä en halua alkoholia elämääni.

Minä en halua alkoholia, koska en ole sitä alun perinkään halunnut.

En ole sitä alun perinkään halunnut.

Ajattele: en ollut odottanut koko vauvaikääni ja lapsuuttani ja nuoruuttani päästäkseni tilanteeseen, jossa yhtäkkiä – kuin taikasauvan iskusta! – tarvitsenkin alkoholia.

Vapautumisen tunne oli kuin olisi kantanut selässään ylimääräistä (ja rumentavaa) viittaa, jonka nyt täysin vaivatta, ilmaan pienintäkään tarvetta “itsehillintään” tai “tahdonvoimaan”, laskin harteiltani.

Tämä on nähty, kiitos vain.

Hauskaa oli, hei sitten.

Nyt hauskuus alkaa.

Tuon kesän jälkeen olen tuntenut oloni vähän kuin hypnotisoiduksi.

Minun ei ole tehnyt kertaakaan mieli alkoholia.

En ole, suoraan sanoen, edes ajatellut asiaa sen koommin. Juotuani viimeisen juomani – heinäkuun 21. päivä, konjakkia pullonsuusta – on tuo pullo nököttänyt työhuoneessani kuin suurempia tunteita herättämätön matkamuisto Mallorcan matkalta.

Se tuntuu vähän hassulta, koska puolet elämästäni olen säännöllisesti tuota matkaa ajatellut. Joko etukäteen sitä innokkaasti odottaen, tai myöhemmin sen seurauksia huolestuneesti katuen.

Nyt siitä on tullut minulle vain jokin, mitä joskus tein. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Tähän muutokseen tarvittiin lopulta vain yksi asia.

Tuo sama asia on kaiken inhimillisen muutoksen ytimessä.

Vaivattoman, peruuttamattoman ja pysyvän elämäntapamuutoksen kannalta oleellisinta on nähdä tuttu asia toisin. 

Minun tapauksessani kyse oli siitä, että näin alkoholin eri tavalla, uudesta näkökulmasta.

Sillä kaikki muutos lähtee toisinajattelusta.

Ilman sitä mikään ei muutu.

Sen avulla kaikki on mahdollista.